Se oli nyt sitten siinä. Tässä olen, ja makoilen sängylläni Izhevsk–Pietari-junassa. Eilen illalla klo 23.05 Izhevskin aikaa juna lipui viimeisen kerran (tällä erää?!) pois Izhevskin rautatieasemalta. Olo on haikea ja jopa surullinen. Vaikka on asioita, joista en ole viimeisen reilun kolmen kuukauden aikana pitänyt, on silti surullista jättää yksi vaihe elämästä ja siihen kuuluneet ihmiset taakse. Olen kyllä aika varma, että palaan vielä Izhevskiin turistina joku päivä, mutten kovin pian.
Tässä luettelen vielä loistavia tai muuten unohtumattomia hetkiä ja asioita matkan varrelta sattumanvaraisessa järjestyksessä. En mainitse tässä nimiä, mutta tietenkin juuri tilanteessa olleet ihmiset ovat yleensä tehneet siitä erityisen.
– Junamatkat. Etenkin ensimmäinen matka Pietarista Izhevskiin, kun kaikki oli uutta ja ilmassa oli suurta jännitystä siitä, millaiset seuraavat neljä kuukautta tulevat olemaan.
– Nizhni Novgorod ja kävelyt ympäri kaupunkia ystävän kanssa.
– Kävelyretket hypermarketteihin useiden kilometrien päähän kasvimaitojen, suomalaisen suklaan ja muiden erikoisempien tuotteiden perässä. Tunnen varmaan enemmän isoja kauppoja Izhevkissä kuin moni paikallinen, ja kävellessä myös näki paljon mielenkiintoisia paikkoja.
– Vierailu udmurttikylässä Jakšurissa: vieraanvaraisuus ja maalaiselämän näkeminen. Perepechit.
– Hetket, kun keskustelu sujui mukavasti venäjäksi huonekaverin kanssa.
– Kazan, Jekaterinburg, Moskova, Votkinsk, Nechkinon laskettelukeskus...
– Eräs ravintolaillallinen ystävän kanssa: rentoutumista ja hyvää ruokaa arki-iltana.
– Lounaat yliopiston ruokalassa: todella simppeliä ja suolaista ruokaa, mutta etenkin paaston aikaa kasviksiakin oli hyvin tarjolla.
– Teetauot opettajainhuoneessa eli kafedrassa. Suomea, udmurttia ja unkaria ympärillä, sekä vähän myös venäjää ja englantia.
– Volgan alueen kielten symposium, ja siihen liittynyt retki Buranovoon Euroviisu-tähtien luo.
– Udmurttibändin Silent Woo Gooren keikka.
– Suomen kielen kerhon leipojaiset.
– Pulkkamäki ja blinit kansainvälisten opiskelijoiden retkellä Jakšur-Bodjassa.
– Ne muutamat juoksulenkit, jolloin ajattelin että lenkkeilyhän on aika kivaa.
– Teehetket ystävän luona ja äksy, mutta söpö kissa.
– Epäonniset retket: bussiretki Kunguriin ja risteily Izhevskin tekojärvellä. Ensimmäisestä matkatoimisto ilmoitti meille väärän päivän, ja olimme turhaan päivää liian aikaisin lähdössä. Lisäksi reisuun piti kuulua myös käynti Permissä, muttei sitä ollutkaan.
– Mukavat oppitunnit: ne, joissa olin opettajana, ja ne, joilla itse opiskelin udmurttia ja venäjää.
– Suomalaisten ystävien vierailu Izhevkissä: parasta olivat mm. pelmenit, shampanskoe ja kakku huoneistolla, selfiet Leninin kanssa, Lurdorvain kylämuseo ja luvaton vierailu yliopistolla.
– Keskustelut kielistä Moskovassa.
– Udmurtinkielisten postikorttien hankkiminen: niitä sai ostaa mm. Kansojen ystävyyden talon toimistosta, jonka työntekijä oli todella mukava. En vieläkään oikein ymmärtänyt, mikä virka koko talolla on, mutta hieno juhlasali, jossa poliitikot voivat kokoustaa, siellä ainakin on.
– Гречка (tattari), семечки (paahdetut auringonkukansiemenet), цикорий (sikurijuoma) ja спаржа соевая по-корейски (soijaparsaa korealaisittain). Ruuat, jotka täällä ovat tavallista (etenkin kolme ekaa), ja joita ei Suomesta oikein saa. Viimeisen, soijaparsan, löysin vasta pari päivää sitten. Hämmentävää, että kasviksestakin on tehty soijaversio :D Ei se minusta parsalta maistunut, mutta hyvää oli.
Nyt kun lopetan kirjoittamisen kello on 12.26. Juna saapuu Pietariin huomisaamuna klo 5.57, mutta kotona Joensuussa olen vasta perjantaina, sillä vielä yksi seikkailu on edessä: kaksi päivää kesäisessä Pietarissa.
Kuvassa kulkulupani yliopistolle ja asuntolaan. En nyt viitsi etsiskellä enempää kuvia, mutta ehkä huomenna junassa riittää aikaa siihen.
